Hyvä kitarasoundi on asia mitä jokainen kitaristi tavoittelee uransa loppuun asti. Kitarasoundi muodostuu useista eri osatekijöistä ja tässä tekstissä yritän avata muutamia niistä ja käydä läpi tärkeimpiä perusperiaatteita, joiden avulla omaa kitarasoundia voi parantaa. Alla videoesimerkki erilaisten kitarasoundien tekemisestä kitaran lisälaitteiden avulla.
Soittotekniikka
Vanha klisee “soundi lähtee sormista” on klisee syystä. Kitaristin soundin perusta on hänen soittotekniikkansa ja sitä kautta esiintuleva estetiikka. Kokeneella kitaristilla ulos soittimesta tulee hänen musikaaliset vaikutteet, mieliala ja ajatukset.
Kitaran soittotekniikasta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, joten en mene siihen tässä kovin tarkasti ja koitan käyttää enemmän aikaa kitaristeja useammin askarruttaviin asioihin. Tällaisia asioita on esimerkiksi kitaran kielet, plektra, kitaran efektilaitteet ja kitaravahvistimet. Kaikki näistä auttavat osaltaan muokkaamaan kitaristin aivoista lähtevää, ääneksi muuntuvaa liikettä.
Kitaran kielet
Ehkäpä yksi kiistellyimpiä aiheita kitaransoitossa on kielten paksuus. Kitaristin kielet ovat erittäin henkilökohtainen asia monelle soittajalle ja valintaan vaikuttaa soundin lisäksi kielten soittotuntuma, kestävyys ja monet muut henkilökohtaiset ajatukset.
Kitaran kielten vaikutus kitaran soundiin on iso, koska kieli on ensimmäinen asia johon kitaristin sormet plektran lisäksi koskevat. Paksummat kielet tuottavat enemmän matalampia taajuuksia, koska paksummissa kielissä on enemmän massaa. Jos haluat paksumman kitarasoundin tämän voit saavuttaa vaihtamalla soittimeen paksummat kielet.
Ota kuitenkin huomioon, että paksummat kielet ovat raskaammat soittaa. Aloittelijalla kannattaa valita kitaraan ohuemmat kielet. Liian paksut kielet ja kehittymätön soittotekniikka ovat varma tie rasitusvammoihin!
Paksumpien kielten vire muuttuu vähemmän, jos niitä lyö todella lujaa eli jos soittotekniikkaasi kuuluu kielten voimakas lyöminen (Stevie Ray Vaughan, Nirvana jne.) kannattaa kielissä olla enemmän paksuutta.
Myös matalilla vireillä soitettaessa paksuista kielistä on hyötyä edellä mainituista syistä. Matalan vireen takia kieli on löysemmällä, jotan paksumpi kieli auttaa kieltä pysymään vireessä ja säilyttämään soittotuntuman miellyttävänä. Matalampia virityksiä käytetään paljon blues-musiikissa (Eb-vire: Stevie Ray Vaughan, Jimi Hendrix) ja metallimusiikissa, jossa vire on usein vielä huomattavasti matalampi.
Ohuemmat kielet puolestaan tekevät kitaran äänestä kirkkaamman ja mahdollistavat helpommat venytykset ja pidemmät harjoitussessiot. Tunnettuja ohuiden kielten ystäviä löytyy niin ikään joka genrestä.
Esimerkkejä ohuilla kielillä soittavista kitaristeista ovat esimerkiksi; Bb King, Jimi Hendrix, Steve Vai, Eddie Van Halen, Joe Satriani, Angus Young, Yngwie Malmsteen, Chuck Berry.
Kieliä on myös eri materiaaleista, kuten nikkeli, ruostumaton teräs, coboltti ja monia muita. Jokainen materiaali vaikuttaa kielten kestävyyteen ja soundiin ja oma suosikki selviää vain kokeilemalla.
Itse käytän nikkeliallergian takia ruostumattomasta teräksestä tai coboltista valmistettuja 9-42 kieliä, koska ruostumattomasta teräksestä valmistetut kielet ovat hieman nikkelikieliä jäykemmät.
Plektrat
Plektroja on kielten tapaan eri paksuisia ja eri materiaaleista valmistettuja. Plektran materiaali vaikuttaa plektran soundiin ja siihen kuinka jäykkä plektra on. Itse suosin paksumpia plektroja. Paksumpi plektra taipuu vähemmän ja mahdollistaa tarkemman tekniikan.
Guthrie Govanilla on tähän hyvä vertauskuva. Jos yrität kirjoittaa kynällä joka taipuu paljon, on kärjen tuottama jälki vähemmän tarkkaa. Jäykemmällä kynällä kirjoittaminen on sen sijaan tarkempaa vaikka kynää ei pitäisikään aivan kärjestä kiinni.
Akustista kitaraa soitetaan usein ohuemmalla plektralla, koska plektrasta tulee ääneen mukaan enemmän perkussiivisuutta. Plektra kannattaakin aina valita tilanteeseen sopivasti.
Itse soitan kuitenkin lähes kokoajan Dunlopin Jazz 3 plektroilla. Olen joskus äänittänyt yli 40 eri plektraa ja tulin siihen tulokseen, että pidän jazz 3 soundista eniten. Testi oli tottakai täysin tieteellinen ja omat ennakkoasenteet eivät vaikuttaneet lopputulokseen mitenkään. ;)
Kitaran efektipedaalit
Tämä on jälleen aihe, josta pitää jossain vaiheessa kirjoittaa kokonainen postaus, mutta koitan käydä perus efektityypit läpi ja selittää hieman niiden käytöstä.
Särötyypit - overdrive, distortion ja fuzz
Särö on kitaransoitossa yleisimmin kuultava efekti. Sitä on käytetty kaikissa musiikin tyylilajeissa ja sen juuret löytyvät Link Wray - Rumble kappaleesta, jossa tarinan mukaan vahvistimen hajonneella kaiutinkartiolla on ensimmäistä kertaa saavutettu varsinainen kitaran särösoundi.
Säröjä on kolme eri tyyppiä; overdrive, distortion ja fuzz. Overdrive on säröistä miedoin ja sopii hyvin kevyempiin musiikkityyleihin ja vahvistimen tai toisen raskaamman säröpedaalin äänen voimistamiseen eli ns. boostiksi.
Distortion on raskaampi särötyyppi ja yleinen raskaammissa musiikin tyyleissä, kuten hardrockissa, metallimusiikissa ja fuusiojazzissa. Distortion on myös yleinen särö soolosoundeissa, joissa kaivataan pidempää sustainia ja helpompaa soitettavuutta.
Fuzz-tyylinen särö muokkaa kitaran ääntä voimakkaimmin ja saa aikaa jopa syntetisaattorimaisen äänen, joka soi pitkään, lähtee herkästi kiertämään ja tuo esiin kitarasta uusia ulottuvuuksia. Fuzz-pedaalit sopivat soolosoundeihin, riffeihin ja erikoisempien soundien luomiseen todella hyvin.
Modulaatioefektit
Modulaatioefektit ovat kitaraefektejä, jotka muokkaavat kitaran volumea tai äänenkorkeutta eli moduloivat taajuksien äänenvoimakkuutta tai äänenkorkeutta edestakaisin.
Tunnetuimpia modulaatioefektejä kitaralla ovat tremolo (vibrato), chorus, phaser ja univibe. Modulaatioefektejä on vielä monia muitakin (flanger, rotary jne).
Tremolo efekti heiluttaa kitaran äänenvoimakkuutta täydestä äänenvoimakkuudesta valitulle tasolle. Efektin nopeutta säätämällä saadaan aikaan nopea, rautalankamusiikista tai western-elokuvista tuttu huojuminen tai hidas ja tunnelmallinen efekti.
Chorus-efektin nimi tulee kuoro sanasta. Pedaali jakaa kitaran signaalin kahteen osaan. Toisen osa pysyy muuttumattomana ja toista viivästetään ja viritetään hieman eri vireeseen, jolloin kahdella hieman eri vireisellä signaalilla saadaan aikaan kuoro-efekti eli chorus.
Phaser efekti toimii samalla periaatteella, mutta kahdeksi jaetun signaalin toista osaa muokataan signaalin vaiheen osalta. Tämä saa aikaan phaser-pedaalille ominaisen huojumisen.
Univibe on Jimi Hendrixin tunnetuksi tekemä efekti. Efekti muistuttaa phaseriä, mutta signaalin vaiheen muokkaus tapahtuu eri tavalla ja saa aikaan erityyppisen huojuvan äänen.
Modulaatioefektejä ja niiden tyyppejä on paljon erilaisia ja niitä toteutetaan monilla eri tavoilla. Modulaatioefektejä kannattaa yleensä käyttää yhtä kerrallaan ja muokata siitä mieleisensä.
Useamman modulaatioefektin käyttö saattaa saada aikaa sekavan soundin, jossa kitaran ääni jää taka-alalle. Toisaalta tämä voi olla hyvä keino luoda täysin uusia soundeja ja tekstuureja äänitystilanteessa. Kokeilu ja uteliaisuus on tässäkin asiassa avainasemassa!
Aikapohjaiset efektit
Aikapohjaiset efektit eli delay ja reverb viivästävät kitaran signaalia tai pidentävät sitä. Tästä syystä ne luokitellaan usein samaan kategoriaan.
Delay tekee kitaran signaalista kopion ja toistaa sen alkuperäistä signaalia myöhemmin, Ajattele kaikua, joka vastaa hetken päästä kun olet huutanut esimerkiksi vuorella tai järven rannalla.
Delay efektiä voi käyttää hienovaraisena mausteena eli nopeana ns. slapback-kaikuna tai sitten sillä voi tehdä rytmisiä kuvioita varsinaisen kitarasoundin taustalle U2-tyylisesti. Delayta myös käytetään usein soolosoundin taustalla.
Reverb tekee kitaran ääneen hännän eli kitaran ääni jää kaikumaan hetkeksi. Reverb tarkoittaa huonemaista kaikua, jossa ääni ei kuulu selkeästi uudestaan vaan äänen häntä pitenee.
Ajattele miltä kirkossa tai alikulun alla kuulostaa. Reverbiä voi niin ikään käyttää hienovaraisesti kitaran äänen taustalla tai tehdä kitaran ääneen todella pitkän ja huomattavan kaiun, jolla saa vaikkapa matkittua viulun ääntä.
Taajuuskorjain ja Kompressori
Taajuuskorjaimen ja kompressorin käytöstä olen kirjoittanut kokonaiset erilliset postaukset, koska niiden käyttö liittyy myös vahvasti musiikin jälkituotantoon eli miksaamiseen, mikä on yksi omista intohimoistani kitaransoittamisen lisäksi.
Jani Paananen
Jani Paananen
Kitaravahvistimet
Kitaravahvistimet ovat olennainen osa kitaran ääntä. Kitaravahvistin vaikuttaa myös esimerkiksi efektipedaalien käyttäytymiseen ja soundiin. Vahvistimen valinnassa tulee ottaa huomioon jokaisen kitaristin henkilökohtaiset tarpeet.
Et välttämättä tarvitse kallista ja tehokasta putkivahvistinta, jos soitat vain kotona tai soitat hiljaisessa ympäristössä. Laadukaan putkivahvistimen ei myöskään tarvi olla kallis. Hyviä ja edullisia vahvistinvaihtoehtoja on nykyään markkinoilla paljon. Vahvistinta hankkiessa kannattaa miettiä tarvitseeko siinä esimerkiksi olla sisäänrakennettuja efektejä vai onko tarkoitus hankkia efektipedaaleja myöhemin.
Nykyään on myös vahvistinmallinnuspedaaleja. Tuo sanahirviä tarkoittaa sitä, että voit laittaa pedaalilautasi jatkoksi pedaali joka hoitaa vahvistimen tehtävän ja muokkaa kitaran soundin kuulostamaan siltä kuin se menisi vahvistimen läpi. Tämä on hyvä ratkaisu, jos haluat soittaa äänettömästi kuulokkeilla ja kuulostaa silti hyvältä. Tämä on myös hyvä ratkaisu, jos sinulla on kotona kaiuttimet tai laulamiseen tarkoitetut laitteet ja et halua hankkia vahvistinta erikseen.
Apua kitarakamojen kanssa?
Jos haluat vinkkejä laitteiden hankkimiseen, voit varata minulta esimerkiksi yhden etätunnin ja voimme käydä läpi tarpeesi ja toiveesi huolellisesti. Katsotaan sulle paras kokonaisuus mielekkään kitaransoittamisen takaamiseksi.